Meitä oli viisi mustaa vipeltäjää. Emo Toffo oli nimensä mukaisesti toffeen värinen. Isämme oli nuorehko rokkaaja ja musta kuin yö. Taisimme tulla isäämme.
 |
Minulla oli vaaleanpunainen lenkki kaulassa ja rakkain mylläyskaverini oli Nanuk.
Kuva Leena Partanen.
|
Pihalla oli meno hirmuinen, kun koko kopla oli koossa. Kasvattajamme Saila taisi olla aika voipunut, kun sai keräillä mustia turrukoita milloin multakasalta, milloin ojasta tai ladon sahanmuhista.
 |
kuva Leena Partanen
|
Eräänä päivänä pihalle ilmestyi näinen ja emon mielestä hieman varottava, iso mieshenkilö. He halusivat uuden koirakumppanin, koska edellinen kumppani oli juuri siirtynyt koirataivaaseen. Nainen vaikuttikin hieman hiljaiselta ja osin apealta. Kuulemma edeltäjäni oli lähes 18 vuotta ollut hyvä kumppani.
Myöhemmin sain selville nainen, tuleva emäntäni, oli heti iskenyt silmänsä minun olemukseeni, mutta siinä vaiheessa kasvattajani oli vielä sitä mieltä, etten ole myynnissä. Hm.. no.. minua ei mikään vielä hetkauttanut, minä tyttö vaan jylttäsin Nanukin kanssa.Tosin taisin maistella seuraavalla kerralla tämän naisen kengännauhoja ja hyviltähän ne maistuivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti