Näytin parhaimmat temppuni ja vauhtia riitti. Emäntä taas huolestui, että meneekö liiankin lujaa. Parasta oli kuitenkin fasaanin metsästys. Iso oli silmät ymmyrkäisenä, että fasaaneja, luonnossa, näillä korkeuksilla. Kyllä on ilmastonmuutos mennyt jo liian pitkälle.
 |
| Tässä näkymä sieltä portailta |
Kotimatkalla pistäydyimme Sailan luona. Emäntää mietitytti, tunnistanko enää kasvattajaani. No mitä, minähän sain aivan mahdottoman kohtauksen. En oikein tiennyt miten päin olisin, kun tunnistin vanhan kurittajani Rolexin ja Sailan. Tarjoilin koko repertuaarin, juoksin riemurinkiä ruohikolla, päästin ilon pissat ja inisin ja vikisin ja lopulta olimme Sailan kanssa yhtä mylläkkää. Iso ja emäntä katseli vierestä mykkänä. Sellaista. Lopuksi hyväksi nuolin Sailan pikkuvauvan jalat aivan yltympäriinsä. Me mittelit ollaan ihan eri kansaa näes.
Iso luuli olevansa nokkela ja sanoi, että Iita on myytävänä 1200 €:lla. Sailalla oli nenä minun turkissani ja sanoi, että voisi ostaakin. Emäntä ihan hätääntyi ja suhaisi Isolle "ole hiljaa, mitä sinä oikein puhut".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti