tosin olen vain kerran erehtynyt tuota kosteaa pintaa kokeilemaan. Emäntä ajatteli tutustuttaa minua lähemmin tuohon ..outoon. Menimme pieneen lahteen, jossa tuo outo liikkui hiljakseen ja emäntä käveli eteenpäin ja jalat hävisi pinnan alle. Katselin vähän aikaa, otin oikein kunnon vauhdin ja ajattelin juosta vetten päällä,kuin eräs... Pian huomasin ettei tassut ota kantaakseen ja käännyin kipin kapin takaisin. Jalat vain alkoivat vispata ja niin tulin kuulemma uimalla takaisin. Emäntää pakkasi naurattamaan, kun ympärilläni lillui mustaa karvaa matalassa vedessä ja muuten olin kuin vinttikoira! Ilmeeni voitiin tulkita melkein syyttäväksi "miksi et kertonut??" Se oli viimeinen kerta myös meikälle, varmasti!
 |
| Näin kauempaa olen kyllä järven ihailija | <><><> Paras pysyä halkolaatikkotasolla<>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti