torstai 15. syyskuuta 2011

Jää murtuu....

Niinpä siinä sitten kävi, että me Ison kanssa aloimme lähentyä toisiamme. Iso oli niiin helpottunut. Kaikki alkoi -uskokaa tai älkää- pesusienestä!
Löysin aarteen mökin alta.. sehän piti heti tuoda terassille, mutta.. siellä oli myös Iso! Näin miten se lähestyi ja piilotin kiireesti aarteeni..Siitä tuli pienoinen piilota-löydä-leikki.

Kun Iso laittoi illalla villasukkia saunan jälkeen, niin uskalsin varovasti tarttua sukasta pikkuriikkisillä hampaillani ja vedin ja vedin ja sainkin sukan ja juosutin sen kiireesti piiloon ja Iso perässä ja silloin -  voi sanoa - jää oli murrettu ja Isosta alkoi tulla elämäni idoli!

se Iso!
Huh, nyt aloin jo olla vapaa sielu järven rannalla ja viiletin pitkin männikköä ja muistutin ajoittain neulastyynyä ja emäntä oli kauhuissaan ja välillä nauraa kikatti. Taisin olla aika hölmön näköinen.

Kuvien luvaton käyttö kielletty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti